Tällaisina päivinä, kun Ellu ohjaa aurinkosähkön ylijäämää aktiivisesti verkkoon, järjestelmässä näyttää toimivan rinnalla myös eräänlainen ”munakello”. Se aktivoi akun latauksen tasatunnein, ja latausta jatketaan, kunnes akun varaustaso (SoC) on noussut noin yhden prosenttiyksikön.
Ongelma ei varsinaisesti ole latauksessa, vaan sen ajoituksessa.
Tämä ”munakello” ei näytä huomioivan varttikohtaista spot-hintaa lainkaan. Laskevalla hintarampilla seurauksena on helposti se, että lataus osuu juuri tunnin ensimmäiselle ja samalla usein kalleimmalle vartille, jolloin myynnin hyöty kärsii ja akkuun päätyy ”ylikallista” energiaa (alentunut aurinkoenergian varastointi)
Laskevalla rampilla tarkoitan tässä esimerkiksi aamun hintapiikin jälkeisiä tunteja, jolloin sähkön hinta laskee asteittain kohti keskipäivän halvempia tunteja. Tällaisessa tilanteessa jo 15, 30 tai 45 minuutin odottaminen voisi tarkoittaa edullisempaa latausajankohtaa saman tunnin sisällä.
Ilmiö näkyy hyvin oheisissa kuvissa. Aurinkotuotannon kuvaajassa akun lataus näkyy lilana, ja 15 min Battery -kuvaajissa yksittäiset latausjaksot erottuvat selvästi.
Myös tämän päivän spot-hinnoissa näkyy sama ilmiö: laskevalla hintarampilla tunnin ensimmäinen vartti on usein kalliimpi kuin sitä seuraavat vartit. Nousevalla rampilla tilanne on puolestaan päinvastainen, jolloin ensimmäinen vartti on usein tunnin edullisin.
Kyse ei siis ole siitä, etteikö tasatunnein tapahtuva lataus toimisi. Se vain optimoi varaustasoa huomioimatta samalla sitä, mikä spot hinta on.
Varttihinnoittelun aikana kiinteään tasatuntiin sidottu ohjaus on tästä syystä melko karkea ratkaisu. Jos latauksen tarve ei ole välitön, ohjauksen olisi järkevää tarkastella vähintään saman tunnin neljää varttihintaa ja ajoittaa lataus niistä edullisimpaan.
Muistelen kirjoittaneeni tästä samasta asiasta jo aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Ehkäpä joku siellä Elisan päässä tällä kertaa huomaisi asian ja lisäisi ”munakelloon” hieman älyä.
